Historia

Hurjaruuth perustettiin 1981 Helsingissä. Perustajajäseniä olivat mm. Soile Lahdenperä,Tuula Lento, Hannele Niiranen, Arja Pettersson ja Riku Virtanen.

Hurjaruuth on tuottanut yli 100 ensi-iltaa vuodesta 1981 lähtien.

Hurjaruuth toimi aluksi ainoastaan kiertueteatterina vuodet 1981-93. Kiertueiden esitysmäärä oli alkuvuosina suuri, keskimäärin n. 150-200 näytöstä/vuosi. Laajinta kiertuetoiminta oli 90-luvun taitteessa, jolloin tehtiin myös laajimmat ulkomaankiertueet Iso-Britanniaan, Saksaan, Tansaniaan, Yhdysvaltoihin ja Taiwanille. Teatterin periaatteena oli mennä yleisön luo. Katuteatterin osuus oli näinä vuosina suuri, esiinnyttiin kaduilla, rautatieasemilla sekä taidemuseoissa, gallerioissa ja kirjastoissa. Yleisöltä saatu välitön palaute vaikutti teatterin kehittymiseen ja loi perustan Hurjaruuthin pyrkimyksille uudistaa lasten- ja nuortenteatteria sekä laajentaa teatterin yleisöpohjaa.

Hurjaruuthin kaltaiselle teatterille ei ollut valmista esikuvaa. Teatterin produktioissa on nykytanssi yhdistynyt kuvataiteeseen, sirkukseen ja musiikkiin. Valtaosaan teoksista on sävelletty musiikki. Hurjaruuthin tanssijoiden tunnusmerkki on monitaitoisuus. He ovat musikaalisia, näytteleviä, akrobaattisia tanssijoita, jotka tekevät näyttämöllä saumatonta yhteistyötä muusikkojen, näyttelijöiden ja sirkustaiteilijoiden kanssa.

Teatterin esityksistä vuosina 1981 – 1995 valtaosa oli suunnattu aikuisille. Vuodesta -95 alkaen on Hurjaruuth tehnyt esityksiä ainoastaan lapsille joskin Talvisirkuksen myötä aikuisyleisön määrä on jatkuvasti kasvanut. Vuonna 2003 teatterilla oli yhteensä 50 765 katsojaa.

Oma kiinteä teatteritila saatiin Kaapelitehtaalle 1993, jonka jälkeen keskityttiin luomaan omalle näyttämölle soveltuvaa ohjelmistoa. 1990-luvulla Hurjaruuth vakiinnutti asemansa helsinkiläisenä teatterina, mutta kiertuetoiminta jatkui edelleen säännöllisenä ulottuen Utsjoelta Hankoon.

Hurjaruuth käynnisti yhteistyön suomalaisten sirkustaiteilijoiden kanssa 1994. Tämän jälkeen vuosittain tuotetut uuden sirkuksen esitykset ovat muodostuneet tärkeäksi osaksi teatterin toimintaa. Vuonna 2011 Talvisirkus täytti kahdeksantoista vuotta ja siitä on muodostunut joulunajan traditio helsinkiläisille lapsille ja perheille.

Vuonna 2015 Talvisirkus Unen näki 30 456 katsojaa. Vuosittain Hurjaruuth työllistää n. 10 vakituista työntekijää, ja n. 100 eri alojen freelancetaiteilijaa.

Tanssiteatteri Hurjaruuth on järjestänyt useita erilaisia projekteja päiväkotien, koulujen ja eri yhteisöjen kanssa. Lue lisää Hurjaruuthin monipuolisesta yleisötyöstä.

Hurjaruuth on tuottanut omien esitystensä lisäksi eri festivaaleja, joista Ruutia!-tanssifestivaali lapsille ja nuorille on ollut ohjelmistossa vuodesta 1997, aluksi yhteistyössä Teatterikeskuksen kanssa. Kansainvälinen uuden ja kokeellisen jongleerauksen festivaali 5-3-1 toteutettiin yhteistyössä uuden ja kokeellisen jongleerauksen yhdistyksen kanssa vuosina 2001 ja 2002. Indie-ilta-tapahtuma vuonna 2003 oli itsenäisten, kokeellisten ja pienimuotoisten esitysten foorumi – eri taiteenalojen, tyylien ja kulttuurien sulatusuuni. Naisklovnifestivaali Punainen Helmi järjestettiin ensimmäisen kerran helmikuussa 2012. Hurjaruuth toimii myös vierailuteatterina nuorille kokeileville ryhmille sekä pyrkii kehittämään uusia yhteistyömalleja eri tuottajatahojen, festivaalien ja freelancetaiteilijoiden kanssa.

Vuodesta 1995 lähtien Hurjaruuth on keskittynyt pääosin lastenteatteriin, joskin Talvisirkukset ja muut esitykset puhuttelevat ihan kaikenikäisiä – yleisössä kohtaakin usein jopa kolme sukupolvea. Viime vuosina ohjelmistossa on nähty myös aikuisille suunnattuja esityksiä: Jenni Kallon Miss Olga, Thom Moncktonin Moving Stationery ja Taina Mäki-Ison Kohti Horisonttia. Vuoden 2012 helmikuussa järjestettiin ensimmäistä kertaa Punainen Helmi – naisklovnifestivaali yhteistyössä Espoon Kaupunginteatterin ja Uppsalalaisen Reginateaternin kanssa. Naisklovnifestivaalin esitykset on suunnattu pääosin nuorille ja aikuisille, mutta vuoden 2015 festivaalilla vieraili myös klovneriaesitys lapsille.

Kummastusta herättäneestä nimestä on teatterin elinaikana nähty lukemattomia kirjoitusasuja; Hurjaruutana, Kurjat Luut ja Hurja Putin lienevät hassuimmasta päästä. Hurjaruuth jää kuitenkin mieleen, vaikka kansainvälisesti nimi onkin toisinaan mahdoton.

Legendaarinen pakettiauto punaisella Hurjaruuth-teippauksella hajosi Kaapelitehtaan pihaan muutama vuosi sitten. Teatterin alkuaikoina pakettiautoon mahtui kaikki esityksiin liittyvä lavasteita ja tanssijoita myöten. Nyt teatterilla on omat tilat; toimisto, lämpiö, näyttämö, puvusto, verstas ja harjoitussali. Vaikka Hurjaruuth vuonna 1993 asettui Kaapelitehtaalle, ei kiertue-elämä ole siihen päättynyt. Viime vuosina Hurjaruuth on esiintynyt festivaaleilla ja tapahtumissa kotimaan lisäksi mm. Intiassa, USA:ssa, Tunisiassa ja Venäjällä.

Hurjaruuthin tunnusmerkkinä voidaan pitää monitaitoisuutta: dynaamisen, rohkean ja vauhdikkaan teatterin esitykset ovat yhdistelleet ennakkoluulottomasti musiikkia, kuvataiteita, sirkusta, tanssia ja teatteria. Muun muassa Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla, ASSITEJ Internationalin kunniamaininnalla sekä Sirkuksen Lumo -palkinnolla tunnustettu toiminta jatkuu monimuotoisena ja elävänä.

Talvisirkusta jo vuodesta 1994

Suurelle yleisölle Hurjaruuth on tullut tutuksi Talvisirkuksen kautta. Toilaileviin sikoihin, ranskanperunapartaisiin tonttuihin ja lukuisiin muihin hahmoihin ovat vuosien saatossa rakastuneet niin lapset kuin aikuisetkin.

Hurjaruuthin perustajajäsen ja nykyinen teatterinjohtaja Arja Pettersson toi uuden sirkuksen pysyvästi Suomeen Talvisirkusten myötä, ja edelleen Talvisirkus on yksi suurimmista sirkustaiteilijoiden työllistäjistä Suomessa. Lukuisat alan kotimaiset ammattilaiset ovat aloittaneet uransa Talvisirkuksissa esiintymällä. Vuosittainen Talvisirkus-palkinto alan arvostetulla SOLyCIRCO-festivaalilla Saksassa on lisännyt kansainvälistä kiinnostusta Talvisirkusta kohtaan.

Yleisön näkökulmasta kansainvälisesti kovatasoinen sirkus tarkoittaa laadukkaita esityksiä. Katsomossa voi kohdata kolme sukupolvea; lapset, äidit ja isät sekä isovanhemmat. Monille perheille Talvisirkuksesta on muodostunut joulunajan traditio, johon otetaan mukaan serkut ja kummit, ja josta ei haluta jäädä pois yhtenäkään vuonna. Talvisirkusten nimet voivat nostattaa monissa nostalgisia väreitä: Vega, Tähti, Taika, Kuusi, Sirius, Nauru, Lumi, Aika, Poro, Valo, Sika, Nenä, Afrikka, Kosmos, Uni…

Jo kesäkuussa toimistossa soi puhelin, ja uskolliset vakioasiakkaat varaavat lippunsa joulunajan esityksiin, ja samalla vaihdetaan muutkin kuulumiset. Monet kertovat käyneensä Talvisirkuksissa alusta asti.

Yleisötyöllä uutta työtä ja yleisöä

Jo ensimmäisistä esityksistä lähtien myös työpajatoiminta on ollut osa Hurjaruuthin ohjelmistoa. 1980-luvulla ei vielä puhuttu yleisötyöstä, mutta sitä kiertueteatterin jalkautuminen yleisön pariin totisesti oli.

Katuteatterin osuus oli näinä vuosina suuri, esiinnyttiin rautatieasemilla, gallerioissa ja kirjastoissa. Yleisöltä saatu välitön palaute vaikutti teatterin kehittymiseen ja loi perustan Hurjaruuthin pyrkimyksille uudistaa lasten- ja nuortenteatteria sekä laajentaa teatterin yleisöpohjaa.

Nykyisin Hurjaruuthilla on toimiston yhteydessä 100 neliön harjoitustila yleisötyötä varten, mutta työpajoja, keskustelutilaisuuksia ja taiteilijatapaamisia järjestetään myös näyttämöllä, lämpiössä, kulisseissa, kouluissa ja päiväkodeissa. Oma sirkuskoulu Tonttukoulu ja lukuisat projektit päiväkotien, nuorisoseurojen ja oppilaitosten parissa ovat osa Hurjaruuthin laajaa yleisökontaktia. Vuonna 2014 Hurjaruuth käynnisti SIRKUS SAAPUU KAUPUNKIIN -hankkeen, joka on yksi Helsingin kulttuurikeskuksen ns. Helsingin mallin hankkeista, joissa ideana on taidetoimijoiden jalkautuminen yhteisöihin.

Joka kevät Hurjaruuth emännöi myös kansainvälistä Ruutia!-tanssifestivaalia, joka sekin on jo saavuttanut kunnioitettavan 19 vuoden iän. Tanssi- ja liiketeatterin kohtaamispaikkana tunnettu festivaali tuo Kaapelitehtaalle joka vuosi korkeatsoisia esityksiä ja työpajoja Suomesta ja ulkomailta.

Yhteistyötä Kaapelitehtaan muiden kulttuuritoimijoiden kanssa on kehitetty kaiken aikaa, esimerkiksi yhteistyöpajat Kaapelitehtaan toisessa siivessä sijaitsevan Teatterimuseon kanssa ovat keränneet paljon innostuneita koululaisryhmiä tekemään ja tutkimaan teatteria, tanssia ja sirkusta.

Teatterimuseon kanssa tehtiin yhteistyötä myös vuonna 2006, kun Hurjaruuthin 25-vuotisjuhlanäyttely marssitti museotilaan Jääkarhut, Siat, Rotat ja Pölykoirat. Juhlanäyttelyn yhteydessä julkaistu historiikki on yhä ajankohtainen, ja Hurjaruuthin huikean tarinan vaatimattomasta alusta näiden päivien vauhdilla kasvavaan toimintaan voi edelleen tiivistää kirjan otsikkoon: Rotta vai tarua?