Kritiikit

Talvisirkuksessa on ikuinen Nenäpäivä
5.11.2011 HS Kulttuuri
Jussi Tossavainen

Kolmekymppinen Teatteri Hurjaruuth ja ja täysi-ikäiseksi tullut Talvisirkus juhlivat synttäreitä iloisesti Talvisirkus Nenän parissa. Liisa Risun ohjauksessa vuorottelevat hienot sirkusnumerot ja hervoton klovneria. Hanna Terävän ja Camilla Monsénin klovnihahmot reagoivat nopeasti yleisön signaaleihin. Talvisirkus Nenässä on ikuinen nenäpäivä. Se tarkoittaa vapautunutta hulluttelua ja katkeamatonta hersyttelyä.

Juttuun ympätty juonentynkä on itse asiassa turha, häröinen tunnelma riittää. Omituisten otusten shakkiottelu voisi olla suoraan Liisan ihmemaasta. Klovnien itse käsikirjoittama kuvaelma on saanut innoituksensa Gogolilta ja Pinokkiosta. Aiheen arvannette.

Ja sitten ne temput. Francis Caron tuo trapetsiin miehekästä näkökulmaa, joka on paikoin kuin parasta telinevoimistelua ja parempaakin. Luis Sartori do Valen jongleeraus kontrabasson ääniefektein on hykerryttävää ja ilmapallojonkka kekseliästä. Fredérique Hamelin ilmaverkko on itselleni uusi ja kiehtovan esteettinen tuttavuus. Lopussa nähdään trampoliinia, jossa kirjaimellisesti hypitään seinille.

Entuudestaan tuttujen sian ja talonmiesrotan lisäksi nähdään uusi hahmo, Oskari Turpeisen esittämä suuri Punainen Nenä. Eräs pikkukatsoja erehtyi luulemaan häntä Munamieheksi.

Hurjaruuthin Talvisirkus viihdyttää nyt aikuisiakin
22.11.2011 Demari
Annikki Alku

Se on täällä taas. Monen pääkaupunkiseudun lapsiperheen "pakollinen" joulunalustraditio, jonka ensi-illasta marraskuussa melkein voi ruveta laskemaan päiviä jouluun. Se on tietenkin 30-vuotisjuhlavuottaan viettävän Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus, joka itsekin on jo nähnyt kahdeksantoista talvea. Tänä vuonna se kantaa nimeä Nenä.

Talvisirkukset alkoivat Hurjaruuthin perustajajäsenen ja teatterinjohtajan Arja Petterssonin ideasta. Alusta saakka mukana on ollut myös visualisti Kirsi Manninen, jonka absurdin kauniissa ja hauskoissa puvuissa on aina jokin yllättävä juju. Niin tänäkin vuonna.
Talvisirkus Nenä

Talvisirkuksen viime vuosina melko väljästi jouluun liittyvä juoni on vuosien saatossa ollut välillä esityksestä hyvinkin vaikeasti löydettävissä. Tänä vuonna käsikirjoitusta ei käsiohjelmassa mainita lainkaan, vain työryhmän tekemä esityksen suunnittelu. Se ei kuitenkaan häiritse, sillä Liisa Risun ohjaama esitys on hyvin pitkälle rakennettu perinteisen numerosirkuksen mukaisesti. Toisiaan seuraavia kohtauksia sitoo väljästi yhteen ohut punainen lanka Sirkus Nenässä harjoittelijana olevan Pikkutontun (Anni Koskinen) potemasta koti-ikävästä joulun lähestyessä.

Uutta entisiin esityksiin verrattuna on se, että esitys on lapsiyleisön lisäksi selvästi suunnattu myös aikuisille sitä kuitenkaan mitenkään korostamatta. Se näkyy Risun ohjauksellisessa otteessa ja kohtausten ilmapiirissä. Kaikkea ei selitetä ja tilanteita voi tulkita haluamallaan tavalla.

Kirmailua pitkin seiniä

Nenän esiintyjäkaarti on kansainvälinen ja keskittynyt akrobatiaan. Tapahtumien eräänlaisena johdattelijana toimii Hanna Terävän ja ruotsalaisen Camilla Monsénin muodostama sydämellinen klovnipari. Välillä he pälpättävät iloisesti pitkät pätkät ruotsiksi. En usko, että sen enempää lapset kuin ihan kaikki aikuisetkaan ymmärsivät joka juttua, mutta ainakaan lapsikatsojia se ei tuntunut häiritsevän.

Esityksen ehdoton huippu on kanadalaisten akrobaattien Maxime Girardin ja Francis Caronin seinätrampoliininumero, jossa miehet kirjaimellisesti juoksevat pitkin seiniä. Sen lisäksi kumpikin osoittaa taitojaan myös rengas- ja still-trapetsilla.

Brasilialainen Luis Sartori do Vale on leikkisä jonglööri, joka pallojen lisäksi jongleeraa myös ilmapalloilla. Suomalaista väriä esitykseen tuo mukaan Jukka Juntti köysinumerollaan.

Eniten tanssillisuutta on australialaisten Joshua Hoaren ja Alex Missenin hienossa pariakrobatianumerossa, jossa "kolmantena pyöränä" on basso sekä loppuosan taidokkaassa, mutta himpun verran kieli poskessa koko ryhmälle tehdyssä kasakkatanssinumerossa.

Esityksen räväkästä musiikista vastaa nelihenkinen Peloton –orkesteri, jonka soitannossa kieli-, puhallin- ja lyömäsoittimien kirjo on melkomoisen laaja ja meno hauskan villiä.

Nenä ei varsinaisesti tuo mitään uutta Hurjaruuthin Talvisirkusperinteeseen. Se on tuttuun ja toimivaan sabluunaan tehty ammattimainen ja viihdyttävä paketti, joka toimii mukavasti alkavan joulumielen nostattajana.